TNT:n nainen toi iPodin 10-päiväisen odotuksen jälkeen. Koiralenkin jälkeen rupesin purkamaan pakkausta. Kaikki oli täsmällisesti paketoituna kuution muotoiseen pahvipakkaukseen, joka aukesi keskeltä kuin taskukello. Niin siistii!

Nyt masiina on latautumassa. Se on pituudeltaan hiukan suurempi kuin Archos Gmini 220, jonka juuri myin pois. iPod on litteämpi ja huomattavasti viimeistellympi. Archoksen heiluvat nappulat hieman epäilyttivät, vaikka laite toimikin hyvin ne vähät kerrat, kun sitä käytin. iPodin kirkas, kiiltävä takakansi on tietenkin jo täynnä rasvaisia sormenjälkiä. Tulemme varmaan tarvitsemaan sukan. Äänenlaadusta en ossoo vielä sannoo mitään.

Mehän emme voi ikinä myydä iPodia, koska tilasin takakanteen laserkaiverruksen meidän molempien nimillä. Olkoon iPod nyt sitten suhteemme sinetti =). Hyvä ajoitus, koska olemme molemmat hukanneet sormuksemme. Omani jäi ehkä äidin luo. Tai lähti sormesta hanskan mukana, en tiedä. T:n sormus on jossain täällä talossa, jollei harakka ole sitä vienyt.

Yritänpä taas tyrkyttää lisäruokaa S-pennulle, joka on sitä mieltä, että maito pennun tiellä pitää.