TNT:n nainen toi iPodin 10-päiväisen odotuksen jälkeen. Koiralenkin
jälkeen rupesin purkamaan pakkausta. Kaikki oli täsmällisesti
paketoituna kuution muotoiseen pahvipakkaukseen, joka aukesi keskeltä
kuin taskukello. Niin siistii!
Nyt masiina on latautumassa. Se on pituudeltaan hiukan suurempi kuin Archos Gmini 220,
jonka juuri myin pois. iPod on litteämpi ja huomattavasti
viimeistellympi. Archoksen heiluvat nappulat hieman epäilyttivät,
vaikka laite toimikin hyvin ne vähät kerrat, kun sitä käytin. iPodin
kirkas, kiiltävä takakansi on tietenkin jo täynnä rasvaisia
sormenjälkiä. Tulemme varmaan tarvitsemaan sukan. Äänenlaadusta en
ossoo vielä sannoo mitään.
Mehän emme voi ikinä myydä iPodia, koska tilasin takakanteen
laserkaiverruksen meidän molempien nimillä. Olkoon iPod nyt sitten
suhteemme sinetti =). Hyvä ajoitus, koska olemme molemmat hukanneet
sormuksemme. Omani jäi ehkä äidin luo. Tai lähti sormesta hanskan
mukana, en tiedä. T:n sormus on jossain täällä talossa, jollei harakka
ole sitä vienyt.
Yritänpä taas tyrkyttää lisäruokaa S-pennulle, joka on sitä mieltä, että maito pennun tiellä pitää.
torstai, 3. helmikuu 2005
Kommentit